Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Muistoissa

FI MVA Dagolas Fantasy ( "Malla" )

9.4.2007 - 18.12.2019

 

malla_a.jpgsukupuoli: narttu

väri: parkki vaalein merkein

 

 synt.: 09.04.2007 

 i: C.I.B Tievatuulen Ballerojäkälä

 e: FIN MVA  Dagolas Auroora

 kasv.: Miia Virkkunen (Kennel Dagolas)

 om.: Johanna Sergejeff 

 

silmät: OK

lonkat: A/A

prcd-PRA geenitesti: A/terve 

kilpirauhasarvot 2010 & 2012: normaalit

muuta: sterilisoitu v. 2013, diabetes todettu v. 2018

näyttelyt: FI MVA

Kuva: Jenna Sergejeff

jälkeläiset: Dagolas N-pentue v. 2009

                Taikalumon F-pentue v. 2012                                                                 

                                                              

Malla oli luonteeltaan reipas ja kiltti koira, joka vältteli kaikkia rähinöitä ja konflikteja. Malla osasi olla hyvinkin utelias ja kekseliäs silloin, kun kyseessä on etsiä kaikkea kivaa syötävää. Ruoka oli Mallan mielestä parasta elämässä. Malla oli luonteeltaan todella huomion- ja hellyydenkipeä, jota olisi pitänyt olla jatkuvasti rapsuttamassa. Malla oli meidän koiralaumassa aina lauman hännillä, vähän kuin syrjitty. Malla hakeutuikin laumassa usein omiin oloihinsa. Kaiken tämän vuoksi Malla sai loistavan tilaisuuden v. 2016, kun tuttavamme ystävän iäkäs äiti etsi seurakseen iäkkäämpää koiraa helpottamaan yksineloa. Niinpä päädyimme antamaan Mallan Simoon viettääkseen eläkepäiviä mitä ihastuttavimman "mummon" luokse :) Uudessa kodissaan Malla sai kaiken huomion ja hellyyden ainoana koirana. Kävimme Mallaa muutamat kerrat tervehtimässä, ja koirasta näki miten onnellinen se oli saadessaan kaiken sen huomion mitä aina kaipasi.

Malla kävi pienenä pentukoulutuksessa opettelemassa arkitottelevaisuutta ja sosiaalistumista. Näyttelyharkoissa tuli Mallan kanssa ahkerasti käytyä ja näyttelyitä kierrettyä. Malla valioitui v. 2010.

Malla jätti jälkeensä kauniita jälkeläisiä kahden pentueen verran. Kotona Mallan sukua ovat jatkaneet Otto sekä Lumi.

Malla on pysyi ikänsä terveenä ja eläinlääkärissä ei tarvinnut käydä kuin rokotuksilla, ja v. 2013 sterilisaatiossa. Myöhemmin Mallan päästessä jo 11v. ikään, Mallalla todettiin diabetes, jota hoidettiin insuliinilla Mallan viimeiseen päivään saakka.

Malla päästettiin autuaimmille koirien maille joulukuussa 2019, kun sokeritauti vei vanhasta mummokoirasta voiton. Meidän perhe kiittää koko sydämestä Kerttua, joka piti Mallasta sen eläkepäivien ajan huolta, ja antoi oman huomionsa ja rakkautensa koiralle, joka sitä aina niin kaipasi <3

" Aurinko laskee jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin. "

malla_2.jpg

Kuva: Johanna Sergejeff

 

[ Malla koiranetissä ]


POHJ & FI & SE & NO MVA  Peikkovuoren Aamunkuiskaus ( "Piitu" )

25.4.2011 - 4.6.2018

 

esittelykuvapiitu2.jpg

sukupuoli: narttu

väri: musta vaalein merkein

 

synt.: 25.4.2011

i: C.I.B  Lecibsin Harto

e: C.I.B  Peikkovuoren Maihinnousu

kasv.: Taina Miettinen ja Ari Friman (Kennel Peikkovuoren)

om.: Johanna Sergejeff

 

silmät: OK

polvet: 0/0

lonkat: B/B

kyynärnivelet: 0/0

prcd-PRA geenitesti: B/Kantaja

pompen testi: Terve

muuta: saanut muutamia epilepsiakohtauksia                                         

Kuva: Jenna Sergejeff

näyttelyt:  POHJ & FI & SE & NO MVA                                                                                                                                      

Piitu oli ihmiselle maailman ihanin koira, niin iloinen ja mukaanlähtevä. Piitu oli myös unelmien näyttelykoira, joka rakasti esiintymistä ja Piitusta kyllä näki sen kauas.

Piitulla meni laumassa alkuvuosien ajan ihan hyvin, mutta sitten kuvaan astuivat epilepsiatyyppiset kohtaukset, joita todistetusti on nähty muutamia, mutta todellisuudessa niiden määrää emme osaa varmaksi sanoa, sillä Piitu joutui viimeiset useammat vuodet elämään aikalailla tarhakoiran elämää, koska ei tullut enää laumassa muiden kanssa toimeen.

Piitulla oli valtava oma "ego" ja Piitun olisi pitänyt päästä lauman johtajaksi, mutta näin ei päässyt käymään ja tilanteet lauman hierarkiaselvityksistä johtivat usein siihen, että Piitulla niin sanotusti "vintti pimeni" ja jouduimme usein olemaan tosikahakoissa erotuomareina. Näin ollen Piitua ei uskallettu enää pitää lauman muiden koirien kanssa.

Piitu oli ihana koira, oli sääli ja raskasta päästää Piitusta irti. Mutta koiran itsensä kannalta ratkaisu oli meidän näkemämme mukaan ainut oikea. Pitkän mietinnän jälkeen tulimme siihen tulokseen, että Piitun elämä ei enää ollut sellaista mitä se alussa oli, ja oli sääli katsoa vierestä miten niin ihmissosiaalista koiraa joutui pitämään enimmäkseen tarhassa. Piitusta myös alkoi tulla vuosi vuodelta arempi elettyään ns. häkkikoirana. Pohdimme vaihtoehtoja pitkään, ja tulimme siihen tulokseen ettei näin riskialtista koiraa voi sijoittaa uuteen kotiinkaan (koska koimme olevamme Piitusta vastuussa loppuun saakka), joten ainut vaihtoehto oli päästää Piitu nauttimaan vapaudesta sateenkaarisillalle.

" Nyt olet vapaa ja mukana tuulen. Saat kulkea rajalla ajattomuuden

Olet kimallus tähtien, pilven lento. Kasteisen aamun kuiskaus hento.

Kiitos rakas näistä vuosista, pysyt kultaisissa muistoissa aina."

 

piitu2012bb.jpg

Kuva: Jenna Sergejeff

[Piitu Koiranetissä]


Cecilia ( "Cessi" )

30.7.2005 - 9.7.2018

lapinkoirat_cessi.jpg

sukupuoli: narttu

väri: soopeli

 

synt. : 30.07.2005

i: Ciasman Rokki-Olli

e: Orso-Farm Juppa

kasv.: Anna-Riitta Kumpumäki

om.: Johanna Sergejeff

silmät: OK (02/09)

polvet: 0/0

lonkat: D/D

prcd-PRA geenitesti: B/Kantaja        

muuta: sterilisoitu v.2013

näyttelyt: ERI

         Kuva: Jenna Sergejeff

jälkeläiset: Taikalumon V-pentue 9.6.2009

                                 

Luonteeltaan Cessi oli kiltti, nöyrä ja hyvin helppo koira jolle perhe oli kaikki kaikessa. Cessin luonne oli sekoitus sopivaa pehmeyttä ja kovuutta. Cessi oli parhaimmat ikävuotensa lauman pomona, kunnes sitten alkoi jättämään pomon paikkaansa tytölleen Viiville, kun ei vanhana rouvana enää niin jaksanut kaitsea laumaa. Auktoriteetin Cessi kuitenkin säilytti loppuun saakka, vaikka Cessistä kyllä näki, että muori oli alkanut lepsumaan.

Cessi oli meidän perheen ensimmäinen lapinkoira, ja voisi sanoa, että tässä oli koira täyttä kultaa. Cessin myötä hurahdimme koiranäyttelyihin ja ylipäätään koko lapinkoira rotuun. Voisi siis sanoa, että ilman Cessiä ei olisi nykypäivää meidän kotikennelissä.

Cessi pysyi hyvin terveenä, ainoastaan vuonna 2011 poistettiin hyvälaatuinen nisäkasvain ja kun muori sterilisoitiin. Cessi teki ensimäiset Taikalumon pennut v. 2009 ja toimikin erinomaisena emänä.

Cessin vanhuus alkoi näkyä 12-ikävuotenansa ja heinäkuussa 2018 Cessin kunto meni niin huonoon kuntoon, että oli sääli katsoa toista vierestä. Niimpä raskas päätös tehtiin ja muori päästettiin ikiuneen.


" Minä saatoin sinut pehmeään lehtoon.
Koirille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditin uneen, kuin pehmoiseen lumeen.
Silitän kerran, itken kesäsateen verran.
Ihan kaikesta kiitän.
Muistot lohdutuksekseni elämänkirjaani liitän. "

 cessi_1.jpg

 Kuva: Jenna Sergejeff

[ Cessi Koiranetissä ]